Marraskuun viimeinen..

Niin se vaan on syksy virallisesti mennyt ohi

ja pimeä marraskuu vaihtuu kynttilöiden valaisemaan joulukuuhun.

Kesäkuvia editoidessa tuli yhtäkki mieleen,

että vaikka kamera on täynnä mielenkiintoisia kuvia, 

niin ehkä muistoihin piirtyvät kuvat tulee otettua kännykällä.

Puhelin on aina mukana taskussa,

etenkin metsässä käyskennellessä.

Juuri tämä jokirannan metsäpolku on mun ehdoton suosikki.

Sieltä on kertynyt linssiin niin kevään ensi vihreät 

kuin pari oheista otosta tiheästä kuusimetsästä,

jonne pakkasaamun auringonsäteet osuivat taianomaisesti.

Siellä unohtuu niin väsynyt olo

kuin maailman pahuus ja kiireet.

Hösten och mörka november byts ut till 

ljusa december.

När jag editerade sommarbilder från kameran

insåg jag att kanske de bästa "memories"

kommer ändå från telefonbilder.

Specielt från denna tjocka granskoget vid ån

där solen skinade mellan träden 

nästan magiskt.

Där glöms trötthet och ilaka händelser i världen.

Marrastohinoita ja latomaisemia..

Vauhtia on taas pitänyt!

Pojan 10 vee synttäreitä juhlittiin kolmen päivän ajan,

kuten vanhoina hyvinä aikoina..=)

Luntakin tuli.

Ensilumi noin 25 cm.

Ja pyörät ja ruohonleikkuri tuolla alla.. ( = lauantain jumppatuokio )

En ollut ihan ajatellut, että sitä tulisi yhdessä yössä niin paljon,

mutta pitää muistaa toivoa ensilunta ensi vuonna hieman vähemmän..

Mutta kaunista oli!

Valitettavasti valokuvaukseen ei ollut aikaa.

Synttäreiden lisäksi pidettiin koululla talkoita ja valoisa aika ei riittänyt kaikkeen. 

Mutta onhan tuota talvea vielä edessä!

Mutta koska tämä mun blogi kulkee vielä tovin takapakkia, 

niin nyt olisi luvassa pari otosta kesältä, 

kun metsästin latoja.

Piti osallistua Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-liitteen latovalokuvauskilpailuun,

mutta työkiireet painoi lopulta päälle, 

enkä sitten ehtinyt koota kuvia. =(

Mutta tässä siis minun otokseni suomalaisesta kansallismaisemasta kevät/kesä;

Och så gick veckan igen.

10 års kalas firades tre dagar!

Och 25 cm snö kom på en natt..

Precis då vi skulle ha talko vid skolan..

Nå, åtminstone fick vi frisk luft och vacker arbetsdag!

Men jag hadd inte tid att ta fotona på dagsljus,

så denna gång visar jag er bilder av finsk nationallandskap;

lador av alla sort!

Jag tänkte delta i en fototävling på sommaren om lador,

men hann inte.

Så då får jag har min egen fotoutställningen här =)

keppihevoset..

Minä olen suvun mustalammas, 

kun on kyseessä käsityöt ja etenkin ompelukone..

Onneksi tytär on löytänyt kokonaan uuden maailman ompelemisesta

ja etenkin keppihevosista!

Kevään, kesän ja syksyn aikana meillä on laukannut kymmeniä uusia karvakasoja

erilaisista kankaista,

niin pitkillä kuin lyhyillä harjaksilla,

valkoisina, ruskeina, täplikkäinä!

Silmät nahasta tai huovasta, joihin maalataan pilkku akryylivärillä.

Suitset tehdään tekonahasta, vanhoista nahkavöistä ja kuolaimet rautalangasta ja teipistä.

Aina ei tarvita konetta, vaan tyttö neuloo käsin kokonaiset hevoset yhdessä päivässä!

Neiti on myynyt niitä kavereilleen ja lupasin,

että kun valmiita on iso pino, mennään myymään niitä jonnekin.

Joulumarkkinat pian edessä..=)

Kankaat, nahat ja täytteet teini on ostanut myynnistä tienaamillaan rahoilla.

Tai saanut tutuilta ja tuttavilta.

Okei, allerkikon pitää kestää kangaspölyä ja langanpätkiä, 

ja sotkua, ympäri taloa,

mutta täytyy kehua 13-vuotiaan taitoja. 

Siis ilman aikuisen neuvoja tehdään kaavat, leikataan kankaat ja ommellaan joko käsin tai koneella!

Mun suosikki...myyty. Nyyh=(

Tytön suosikki!

Kotona on isältäni lahjaksi saatu halpaversio,

 mutta äidin vanha Bernina on kovassa käytössä vaarin luona käydessä.

Sama ruokapöytä ja sama kone muistuttaa mun omasta lapsuudesta,

kun koulusta kotia tullessa surina kuului keittiöstä.

Äiti ompeli ja suunnitteli niin ulkovaatteet kuin juhlamekotkin.

Äidin kuoleman jälkeen isä vastasi ompeluista.

Samalla koneella jatkettiin veljen housujen korjauksia, työvaatteiden vetoketjujen vaihtoa..

Mun nykyiset keittiön verhotkin on isän ompelemat!

Nyt oma tytär jatkaa käsitöiden parissa..=)

Vanhoja sukkia ei saa heittää pois,

ne parsitaan kasaan ja herätetään henkiin!

Yhtenä päivän tyttö halusi itselleen oikean kokoisen puuhevosen,

joka päällystettäisiin kankaalla.

2 tuntia ja pää oli valmis!!!!!!!

Kirpparilta ostetuilla suitsilla otettiin mitat..

Peräpää odottaa (onneksi..) =)

Keppareille tehdään omat suitset koristeineen.

Dottern har alltså blivit till

kepphästtillverkare..=)

I alla olika färgar och former, stora eller små!

Symaskin surrar. 

Duktigt av en 13-åringen!=)

Mamma kan inte ett dugg..

Mommo kunde och Moffa kan =)

R.I.P. Viivi

Meidän karvakasa,

rakas sellainen:

Viivi =)

Istuva Viivi, Karvakasa, Haisunäätä..

Adoptoimme sinut 4-vuotiaana,

sairaana ja huonokuntoisena.

Nappasit ruuat pöydästä.

Hoidimme ja paijasimme,

taistelimme ja rakastimme.

Olit erikoinen, pelkäsit melkein kaikkea ja kaikkia,

siis miehiä, toisia koiria, hevosia, vuohia, vettä erityisesti..

Pelkäsit jopa kameraa!

Pyörryit toisia koiria tavatessa..

Osasit istua aurinkotuolissa, nukuit ainoastaan lämpimässä ja pehmoisessa, mieluiten peiton alla,

ja rakastit ruokaa yli kaiken!

(lasten iltapalat katosi pöydästä kerran jos toisenkin..)

Söit periaatteessa kaiken mitä maasta löysit, etenkin jos haisi riittävän äklöltä

tai oli riittävän kuollut ja puoliksi maatunut... Argh..


Mutta silti kiltti ja ihana!

Seurasit mua kaikkialle, mun "varjona".

Koko viime talvi taisteltiin kuolemaa vastaan, osavoitto oli meidän.

Kroppa ei tahtonut enää toimia, jalkoja oli välillä liikaa siirreltäväksi,

pissat ja kakat tuli väärään paikkaan, 

pahinta oli se, kun taudin pahimmassa vaiheessa lihakset katosi ja muistutit luurankoa.

Lenkit oli 10 m pitkiä, kahden tunnin välein, ympäri vuorokauden..

Oli sitten mentävä töihin tai ei..

Mutta emme antaneet periksi ja elämä hymyili jälleen.

Saimme nauttia kevään lämmöstä ja kesän vapaudesta mökillä.

Heinäkuun lopussa oli sitten aika sanoa hyvästit. 11 vuotta tuli täyteen.

 29.7. eläinlääkäri tuli meille kotiin ja sait nukahtaa omaan sänkyysi.


Kiitos näistä vuosista!

Emme unohda sinua koskaan, Viivi!!

Vår kära hund, Viivi.

Vi adopterade dig som 4-åring. Sjuk och rädd för allting.

Gav massor av kärlek och mat (med eller utan lov..)

Tuffan vinter bakom. Ingen trodde du skulle överleva!

Men sista vår och sommar gav dig frihet och värma.

I slutet av juli var det dags att säga farväl.

Du blev 11 år,

29.7 fick du somna hemma till egen säng.

Tack! Vi kommer aldrig att glömma dig!!

Blogitaukoa, väsymystä ja muisteloita osa 4...

Hups..

Ja taas kesä hurahti ilman että ehdin tekemään yhtään mitään ja saatikka blogittamaan!! =(


Kelitkään eivät tietysti olleet parhaat mahdolliset, mun kesälomalla satoi ja oli kylmä, kun taas

helteiden tullessa ahersin pitkiä päiviä töissä ja vapaa-ajan käytin nukkumiseen.


Tomaattien hoito oli mun harrastus nro 1 ja rauhoittumishetki!


No okei, pojan futiskentän laidalla tuli oltua ne loput "vapaat" hetket..

Käytiin mm. Ruotsissa Piteå Summer Gamessa pelaamassa aivan ihanan porukan kanssa,

(sieltä ei vain ole muita kuvia, kuin pallonpotkijoita pallon perässä..).


Pari kertaa veneellä, (ei kuvia, kylmä...).


Mökillä, rannalla jne, pari kuvaa voisi löytyä!!
- palaan asiaan..


Valokuvaaminen on vain jäänyt kakkoseksi!


Mulla valokuvaaminen heijastaa omaa olotilaa.

Jos on väsy, stressi ja huono olo, en voi ottaa kuviakaan.

Täytyy olla seesteinen ja rauhallinen olo, jotta voin keskittyä kuvauskohteeseen.

Väsyneenä en jaksa kohdistaa kuvaa ja tulos on myös sen näköinen..

Auringonvalo on toinen mun pattereista..


Syksy alkoi myös liialla työnteolla.

Työkaverin autokolarille nyt ei vain voinut mitään, tärkeintä oli se, että selvisivät hengissä.

Mutta kuukaden tein tuplatöitä.

Kesän ja syksyn kova työtahti tuli lopulta maksettavaksi.


Nyt viimeisen kuukauden olen mennyt nukkumaan talossa ensimmäisenä

ja periaatteessa vähentänyt kaiken ylimääräisen minimiin.

Joo, sotkua löytyy ja tekemättömiä pikkuhommia on kertynyt,

mutta oma jaksaminen oli vain laitettava ykköseksi.


Pikku hiljaa huomasin olon paranevan ja valokuvauksenkin kiinnostavan.

Olen käynyt yksin metsässä poimimassa kaneille herkkuja talvea varten ja

 samalla nauttinut vihreästä sammalmetsästä ja vähenevistä auringonsäteistä.

Hengittänyt syvään raikasta ilmaa!=)


Lasten kanssa kävin syyskuun lopussa Rukalla tätiä morjestamassa

ja neljän päivän saldona oli 18 km tunturin huippuja ja kanjoneita,

karhuja ja poroja sekä 2000 valokuvaa!

Ja positiivisesti kipeät jalat..=)


Nyt pitäisi alkaa järjestelemään kuvia ja kertomaan tarkemmin siitä pienestä vähästä,

mitä on tullut tehtyä ja nähtyä.

Mutta koska mulla sattui olemaan tallennettuna luonnos KESÄN 2014 (!!!) kesähelteistä

ja suosikkipaikoista, niin aloitetaan niillä. Eli muisteloita kesältä 2014.. osa 4..


Ja tämän jälkeen koitan jatkaa blogia taas "feelgood-pohjalta"..


*******



Kesä..

Tuo ihana lämmittävä aurinko! Kirkas meri!

Pietarsaaren saaristosta löytyy monta ihanaa paikkaa veneilyyn;

Öuran..

Mässkär..

Vanha luotsiasema, luontopolku, mökkejä, vierassatama.. Kaunis paikka!

Ups,

vad tiden har runnit iväg!! Sommaren är förbi och bloggen lämnades igen.. =(


Under sommarsemester var vädret inte på min sida.

Då värman kom, fick jag spendera alla mina soltimmar i arbete.

Resten av tiden sovd jag.. Man hann inte njuta av sommaren.


Hösten och arbetskompisens trafikolycka betydde månades dubbelarbete.. till..

Till sist sa kroppen att man behöver vila.


Så jag har farit i sängen först av alla i familjen,

lämnat huset ostädat, rensat "måste"..


Fotografering har också lämnat på sidan. Jag måste må bra om jag vill ha bra bilder. Stress och

trötthet ger inte min kreativitet någon nytta och bilderna lämnar tråkiga, oskarpa och väldigt få..


Nu har jag börjat återhämta mig.

Vandrar i skogar och njuter av grönt och grått, och dom få solskenar genom träden.

Var också i norr och hälsade moster i Ruka.

18 km fjällar och kanjoner, björnar och renar samt 2000 foton!! Lite såra benen baket.. =)


Nu ska försöka få tag på mig och ordna alla foton.

Men pga att jag had färdig text om SOMMAREN 2014 (!!!!),

så får ni läsa hur härligt det var året före med sol och mina favvoplatser!!

Varsågod! Memories från 2014, del 4..


Och efter denna är denna blogg igen "feelgood-blogg)..

*****


Till sommaren hör sol och hav.

I Jakobstad skärgård finns det mycket vackert att se!

Yttersta skårgård och Öuran med låg sandstrand..

Samt Mässkär med små stugor, klippor, naturstig, gästhamn och lotsstation.