Meidän talon nurkalta vajaan 200 metrin päässä virtaa joki. Siellä on tapana käydä koiran kanssa lyhyellä lenkillä ja yleensä aina puhelin on mukana, koska ties vaikka aurinko sattuisi paistamaan hienosti ja saisi hyviä kuvia.=) Ja niitähän piisaa. On kevätkuvia aukeavista lehdistä ja tulvakorkeuksista, kesän vihreyttä ja uivia lapsia, syksyn väriloistoa ja talvella lunta ja jäätä.
Nyt joki on vihdoinkin jäätynyt ja ensimmäiset jäljet moottorikelkasta ilmestyneet. Se tarkoittaa sitä, että viikon, kahden aikana sinne ilmestyy myös hiihtolatu. Koiran kanssa käytiin kokeilemassa ( Lapset älkää tehkä niinkuin äiti tekee, vaan niinku sanon..Ei heikoille jäille...) ja ei ratissu missään. Päästin koiran irti ja kyllä siitä vauhtia irtos. Se juoksi molempiin suuntiin moottorikelkan jäljissä niin lujaa kuin pääsi! Raukka kun ei kovilla pakkasilla tarjennu kävellä kuin lyhyitä lenkkejä, joten ylimääräistä energiaa riittää.
Lauhan kelin kunniaksi päätin tehdä iltalenkin koiran kanssa potkukelkan kera. Valjaat selkään ja menoksi! Ensimmäisen kilometrin saa tehdä tosissani töitä, että pysyn pystyssä ja etenkin risteyksissä taiteilu ei ole yleisölaji.. Sen jälkeen vauhti tasaantuu ja koira alkaa käyttää kuonoaan. Se tarkoittaa sitä, että kesken vauhdin on kiva tehdä äkkipysähdys, kun lumihangesta tuoksuu jotain mielenkiintoista. Kivaa....Koittakaas tehdä täydestä vauhdista äkkipysähdys!! Potkukelkassa pitäisi olla käsijarrut ... =)
Loppumatkasta saan jo ite potkia vieressä ja hiki nousee pintaan. Lenkit on ollu 2-4 km enkä pitempiä viitsi edes tehdä. Koira nukkuu ihan tarpeeksi hyvin lenkin jälkeen..
Tässä siis kulkuneuvo. Kyseessä on mun vanha potkukelkka eikä edes aikusten kokoa..
Tällä tuli potkittua ite kouluun 3 km matka ala-asteella ja nyt sitä käyttää oma tytär peräti 300 metrin koulumatkalla=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti